Historia

Karhunpään kylän tarina

Esihistorian kivikautisista löydöistä aina nykypäivän eloisaan kyläyhteisöön, viiden aikakauden mittaan kulkeva matka.

01· Kylän synty

Kylän synty ja varhaiset vaiheet

Pieni 1600-luvun kyläraitti kolmine puutaloineen joenrannalla
Kuvitus · Karhunpää 1600-luvulla

Karhunpään seudulla on asuttu jo esihistoriallisella ajalla. Alueelta on löydetty runsaasti kivikautisia muinaisjäännöksiä, kaikkiaan 27 kivikautista löytöä, mikä viittaa merkittävään varhaiseen asutukseen.

Vakiintunut kyläyhteisö Karhunpäähän muodostui viimeistään 1600-luvulla: kylä mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1631, tuolloin kolmitaloisena. Karhunpää on yksi Valtimon vanhimmista kylistä, Haapajärven jälkeen toiseksi varhaisin asuinpaikka entisen kunnan alueella.

02· Nimen alkuperä

Nimen alkuperä

Karhunpään nimen synnystä on kerrottu useita versioita. Alla kaksi tarinaa samasta perheestä: yksi suullisena perimätietona kuultu, toinen kirjallisiin lähteisiin kiteytynyt. Kylä kerää näitä talteen sitä mukaa kun niitä kuullaan.

Kaksi soutumiestä hukuttaa uivaa karhua airoillaan sumuisella joella
Versio 01Suullinen perimätieto

Soutumiehet ja hukutettu karhu

Veneellä soutajat olivat huomanneet karhun uivan joen yli ja painoivat sen hukuksiin. Karhun kallo laitettiin seipään nenään rannalle, ja aina kun souturetkeläiset sen ohittaessaan näkivät, he huusivat:

"Jo näkyy karhunpää!"

Suullinen perimätieto

Karhunkallo korkean seipään nenässä joenrantapolun varrella kylän maamerkkinä
Versio 02Kirjallinen perinne

Karhunkallo maamerkkinä

Paikalliset asukkaat löysivät suuren karhunkallon ja asettivat sen seipään nokkaan maamerkiksi. Tästä tuli kylän tunnus, ja myöhemmin nimi vakiintui muotoon Karhunpää. Wikipedian mukaan "perinnetiedon mukaan kylä on saanut nimensä seipäännenään laitetusta karhunkallosta". Sama tarinaperhe, mutta yksityiskohdattomammin kerrottuna.

fi.wikipedia.org/wiki/Karhunpää

Tunnetko toisen version nimen synnystä? Kerro meille, niin lisätään se tänne talteen.

03· Kukoistuskausi

Kylän kukoistuskausi

1950-luvun kyläraitti puukauppoineen ja hevoskärryineen
Kuvitus · Kerma-Karhunpään aikaa

Karhunpään kukoistuskausi oli 1950–1970-luvuilla, jolloin kylä oli erittäin vireä. Tuolloin kylässä toimi kaksi kauppaa, posti ja kansakoulu. Kylää kutsuttiin lempinimellä "Kerma-Karhunpää" sen edistyksellisen maatalouden ja suurten maatilojen ansiosta.

Valtimonniemellä kylän lähistöllä toimi Valtimon saha, ja Karhunpään urheilukentällä harrastettiin yleisurheilua sekä jalka-, pesä- ja lentopalloa aktiivisesti. Kylä sijaitsi Kontiomäki–Joensuu-radan varrella, ja Karhunpäässä oli oma seisake (pysäkki) junaliikenteelle aina 1900-luvun loppupuolelle asti.

04· Nykyinen kylä

Nykyinen Karhunpää

Nykyään Karhunpää on pieni mutta eloisa maaseutukylä, jossa asuu noin 300 asukasta. Kylän väkimäärä on viime vuosina pysynyt melko vakaana, ja muuttoliike on tuonut Karhunpäähän uusia asukkaita: useita lapsiperheitä sekä paluumuuttajia on muuttanut kylään 2010-luvulla.

Karhunpäässä toimii metsästysseura Karhunpään Karhuveikot ry, Karhunpään Martat sekä kyläyhdistys Karhunpään Kylä ry. Kylän yhteisöllisyys on vahvaa, ja kyläläiset järjestävät yhdessä erilaisia tapahtumia ja talkoita. Vuonna 2014 Karhuveikot osti perinteikkään maamiesseurantalon omistukseensa ja peruskorjasi sen talkoovoimin. Kunnostettu kylätalo on nykyisin tärkeä kokoontumispaikka kyläläisille.

05· Kulttuuriperintö

Kulttuuriperintö ja matkailu

Karhunpääntien mutkitteleva kohta peltomaiseman halki, farmi vasemmalla ja metsänreuna oikealla
Karhunpääntie halki peltomaiseman

Karhunpää on tunnettu kauniista maisemistaan, joita Elias Lönnrotkin ylisti matkakertomuksissaan. Kylä sijaitsee Valtimonjoen ja Karhujärven rannoilla, ja sen ympäristössä on upeita ulkoilumahdollisuuksia.

Kylässä toimii Laitalan Lomat -maaseutumatkailutila, joka tarjoaa majoitusta ja elämyksiä perheille ja ryhmille. Lisäksi kylässä on useita pienyrityksiä, jotka tarjoavat erilaisia palveluja paikallisille ja vieraille.

Karhunpään maisemat on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaiksi kulttuuriympäristöiksi. Vanha mutkitteleva maantie halkoo laajoja peltomaisemia, joita rikkovat vedet, metsät ja tilakeskukset eri aikakausien rakennuksineen.